torstai 24. elokuuta 2017

Dark Secrets Chocolate Stout 5,7% #18


Päivitetäänpä blogi taas ajan tasalle. Suklaaoluen valmistuksesta on kulunut jo puolisen vuotta, mutta oluen lopullinen arvio on jäänyt päivittämättä tänne blogiin. Edellisessä blogikirjoituksessa kirjasin ensimaistelun tuloksia ja ne eivät varsinaisesti antaneet odottaa mitään aromaattista suklaapommia, vaan oluen ongelmat olivat havaittavissa. Kypsymisen myötä oluen maku parani, mutta vain hieman.

Oluen valmistuksesta vielä sen verran, että käytin kaakaonibsejä raaka-aineena suklaan aromin ja maun saamiseksi olueen. Nibsejä meni keittovaiheessa kattilaan sekä käymisen jälkeen käymisastiaan. Paahdoin nibsit uunissa ennen käyttöä. Ennen käymisastiaan laittoa tein nibseille vielä "vodkaliotuksen". Tarkemman sepustuksen suklaaoluen valmistuksesta voi lukea täältä.




Oluen nimeksi tuli Dark Secrets ja etiketin taiteili tällä kertaa kaverini Joonas Kankare, joka on myöskin oluen ystäviä. Jos joku tässä oluessa onnistui, niin ainakin tuo etiketti, joka on mielestäni todella hieno. Kiitokset Joonakselle!




Suurimmat ongelmat tässä oluessa johtuivat juuri kaakaonibsien käytöstä, sillä niiden sisältämä rasva teki osittain tuhojaan. Ensinnäkin rasva tappoi oluen vaahdon täysin. Vaahtoa kyllä muodostuu kaadon yhteydessä, mutta se kaikkoaa pois hyvin nopeasti. Sen jälkeen juoma näyttää lähinnä Coca Colalta. Vaahdon katoamisen jälkeen oluen pinnalla näkyy selvästi olevan rasvaa. Suutuntuman parantamiseksi käytin oluen reseptissä myöskin kauraa, mutta luulisin tuon rasvan heikentäneen aika pitkälti myös suutuntumaa ja aiheuttavan omia ongelmiaan sekä maku- että aromipuolelle.

Oluen tuoksu on aavistuksen paahteinen ja mokkainen, mustaa vanhaa kahvia. Hentoa lakritsaisuuttakin erottuu joukosta. Maku on yllättävän vetinen, ja loppua kohden paahteinen sekä kuiva. Nibsien käyttö maistuu selvästi oluessa, mutta sanoisin nibsien tuottaneen olueen enemmänkin kahvimaisia kuin suklaisia piirteitä. Mustaa kahvia nimenomaan. Sen huomaa varsinkin oluen loppu- ja jälkimaussa. Kaikin puolin ihan juotavaa olutta, mutta tasapaino puuttuu. Ei tästä oikein kiksejä saa, varsinkaan suklaaoluena.




Suklaaoluen valmistus oli mielenkiintoinen kokemus ja kokeilu. Ennen kaikkea opettavainen kokemus. Vaikka tein kaiken suurinpiirtein nettipalstojen ohjeiden mukaisesti, ei lopputulos ollut kuitenkaan aivan sitä mitä piti. Nibsejä kuitenkin suositellaan suklaaoluen valmistuksessa, vaikka ne sisältävät tuota rasvaa ja saattavat aiheuttaa ongelmia. Jos jotain tekisin toisin, niin käyttäisin nibsejä ainoastaan keittovaiheessa, enkä laittaisi niitä käymisastiaan ollenkaan. Nibsien liottaminen vodkassa ei tuntunut tässä tapauksessa ainakaan olevan hyvä ajatus, vaikka sitä nettipalstoilla suositeltiinkin. Siitä tuli mielestäni sellaista outoa vahamaisuutta olueen. Voi olla että käytin myös liikaa nibsejä kun lopputuloksesta tulikin enemmän kahvinen kuin suklainen.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Suklaaoluen ensimaistelu (Dark Secrets)

Minulla on yleensä tapana maistella kotioluita ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun pullotuksesta on kulunut kaksi viikkoa. Siinä ajassa olueen on ehtinyt kehittyä hiilihapot, mutta pullokypsyminen on vasta aluillaan. Olut ei siis missään nimessä ole vielä valmista.

Valmistamani suklaaolut on nyt viihtynyt pulloissa juuri tuon kahden viikon ajan. Suklaaoluessa eniten tietysti kiinnostaa suklaan määrä oluen aromissa ja maussa. En ole aikaisemmin valmistanut suklaaolutta, joten oluen suklaisuus -aspekti on toistaiseksi täysi mysteeri. Lisäsin siis kaakaonibsejä keittovaiheessa sekä käymisastiaan käymisen jälkeen. Pullotuksen yhteydessä olut selvästi tuoksui suklaiselta, mikä on hyvä merkki! Oluen nimi tulee olemaan Dark Secrets, ja sen etiketti on parhaillaan valmisteilla. Kaverini vastaa etikettitaiteesta tällä kertaa.




Pullo aukeaa sihahtaen. Väriltään tumman ruskeaa, vaahtoaa myös hieman, mutta vaahto katoaa nopeasti olemattomiin. Kaakaonibseissä on jonkin verran rasvaa, minkä ajattelin vaikuttavan oluen vaahdon pysyvyyteen. Pieni vaahto sentään tulee. Tuoksussa on raakuutta oikein roppakaupalla, etenkin tuota Safale S-04 -hiivan tuottamaa tuoksua, jonka olen aina kokenut epämiellyttäväksi tässä vaiheessa oluen kypsymisprosessia. Yleensä tuo tuoksu on kaikonnut ajan myötä. Toinen tuoksu mikä oluesta alkaa irtoamaan on kaakaonibsien tuoksu, mutta se ei ole suklainen tuoksu, vaan sellainen miltä nibsit tuoksuivat, kun niitä oli liotettu vodkassa pari päivää, ja kaikki suklaisuus oli irronnut vodkaan. Hieman vahamainen tuoksu siis. Lopulta tuoksusta alkaa hieman nousemaan esiin tummasuklaisia piirteitä oluen lämmetessä. Maussa suklaa erottuu paremmin, mutta makukin on tuoksun ohella vielä todella raaka. Tyylillisesti liikutaan jossain brown alen ja stoutin/porterin välimaastossa. Paahdetta on, mutta ei mitenkään hillittömästi. Makea - kuiva -vertailussa olut kallistuu enemmän kuivan suuntaan.




Tälle oluelle pitää ehdottomasti antaa aikaa, sillä vielä on liian aikaista sanoa juuri mitään. Tuntuu hieman palapeliltä, jonka palaset ovat aivan sekaisin. Jos palaset loksahtavat kohdalleen, niin tästä tulee vielä hyvä olut. Lievä pettymys tämä ensimaistelu kuitenkin on. Olisi ollut kiva sanoa että WOW mikä suklaapommi, mutta näin ei ainakaan vielä ole asian laita. Malttia kaivataan taas.



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kotioluen pullotusvinkit


Kotioluen pullotuspäivä. Kaksijakoinen päivä. Se on toisaalta helpotuksen päivä ja toisaalta hermojaraastava viimeinen fyysinen ja henkinen puserrus. Helpotuksen tuo se hetki, kun olut on vihdoin ja viimein pullossa ja pullot on korkitettu. Sen hetken jälkeen ei enää itse voi vaikuttaa oluen lopputulokseen, vaan työ on siinä vaiheessa tehty. Loput hoitaa aika.



Ennen tuota helpottavaa hetkeä pullotuspäivänä pitää suoriutua monesta eri toimesta. Täytyy pestä, desinfioida, lapottaa, pestä, desinfioida, pullottaa ja korkittaa. Niin ja sen jälkeen täytyy vielä pestä käymisastiat ja muut vermeet. Pullotuspäivä on hyvin pitkälti pesemistä ja desinfioimista. Jossain vaiheessa pullotuspäivänä iskee yleensä valtava turhautumisen tunne. Etenkin pullojen ja lapon(!) desinfiointi alkaa puuduttamaan jossain vaiheessa. Desinfiointi on vain välttämätöntä näissä puuhissa, eikä siinä hommassa kannata vetää mutkia suoriksi.

Käytän Melkkon desinfiointiainetta, joka on helposti saatavilla esimerkiksi Prismoista. Tiedän, että Star San olisi parempi vaihtoehto desinfiointiin, sillä sitä ainetta ei tarvitse huuhdella vedellä pois. Ylimääräinen vesihuuhtelu tekee kieltämättä desinfioinnista työläämpää.

Jollekin toiselle pullotuspäivän touhu on helpompaa. Monella on tosiaan desinfiointimenetelmät toisenlaisia kuin itselläni, mikä itsessään saattaa helpottaa pullotustoimia huomattavasti. Jotkut kegittävät oluensa, jolloin pullottamista ei tarvitse miettiä ollenkaan.

Ajattelin tässä blogikirjoituksessa käydä läpi omat pullotuspäivän rutiinit sekä antaa joitakin vinkkejä. Kaikilla aloittelevilla kotiolutharrastajilla ei välttämättä ole Star Sania sekä useita käymispönttöjä käytössä, joten kerron miten homma hoituu myös ilman niitä.

Pullotuspäivä alkaa yleensä jälkikäymissokerin keittämisellä pienessä vesimäärässä. Jälkikäymissokerin tarkoituksena on siis tuottaa hiilihappo olueen. Samalla se nostaa oluen alkoholiprosenttia n. 0,4%. Jälkikäymissokerina voi käyttää panimosokeria, tavallista kidesokeria tai spraymallasta. Itse käytän yleensä panimosokeria, sillä se liukenee helposti veteen. Kiehauttamisen tarkoituksena on desinfioida sokeri mahdollisista pöpöistä. Sokeriliemen jäähdyttyä, kaadan sen desinfioituun hanalliseen käymisastiaan, joka on minulla pullotusastiana. Sen jälkeen lappoan oluen desinfioidulla lapolla pullotusastiaan sokeriliemen päälle. Aloittelevilla kotiolutharrastajilla ei välttämättä ole erillistä pullotusastiaa käytössä, joten jälkikäymissokeriliuoksen voi lisätä myös suoraan käymisastiaan. Sen jälkeen voi varovasti sekoitella olutta, jotta sokeriliemi jakautuu tasaisesti olueen. Sekoitus on siis tehtävä varovasti, ettei olut hapetu. Kaikenlainen oluella loiskuttelu on pullotusvaiheessa pidettävä ehdottomasti minimissä juuri hapettumisen vuoksi. Siksipä oluen siirtokin tehdään astiasta toiseen lapolla. Lappoamisen aikanakaan ei saisi kuulua mitään lorinoita.




Tämän jälkeen alkaa pullojen desinfiointi. Desinfioin pullot upottamalla ne hetkeksi desinfiointiaineella täytettyyn pesuvatiin, 2-3 pulloa kerrallaan. Annan niiden täyttyä aineella ja kaadan pullot tyhjäksi. Käyn kaikki pullot läpi tällä tapaa. Pulloihin jäävä desinfiointiaine saa siis vaikuttaa pulloissa sen aikaa, kun käyn kaikki pullot läpi. Tämän jälkeen huuhtelen pullot vedellä täyttämällä ne muutamaan kertaan. Jälleen kun olen käynyt kaikki pullot läpi, ravistelen vielä kaikista pulloista ylimääräiset vedet pois. Ikinä ei ole tullut vastaan pilaantunutta olutta, joten tämä tapa on ollut toimiva.




Seuraavaksi siirryn pullottamaan olutta. Pullotan olueni hanallisesta käymisastiasta hanaan liitettävän pullotuspään avulla. Olutta ei juurikaan mene hukkaan tällä tavalla. Lopussa joutuu kallistamaan käymisastiaa, jotta saa pari viimeistäkin pulloa täytettyä. Aiemmin pullotin olueni automaattilapon ja pullotuspään avulla. Suosittelen ehdottomasti automaattilappoa pullotukseen, jos käytössä on tällä hetkellä Melkkon punainen viinilappo. Automaattilapolla homma hoituu mukavan helposti ja oluen pilaantumisriski ei ole niin suuri kuin jos joutuu käynnistämään lappoamisen imemällä. Automaattilapolla lappoaminen pumpataan käyntiin muutamalla pumppausliikkeellä ja neste alkaa virtaamaan. Pullotuspää / pullotustikku on myös ehdoton apu pullotuksessa. Se on lappoon tai hanan päähän laitettava pullotusavustaja, jonka päässä on venttiili. Kun venttiilin pää osuu pullon pohjaan, olut alkaa virtaamaan pulloon. Kun venttiili on vapaassa asennossa eikä kosketa pullon pohjaa, oluen virtaus pysähtyy. Näin voi helposti kontrolloida pullojen täyttöä.




Pullojen korkituksen hoidan vanhalla 90 -luvulta peräisin olevalta korkituslaitteella. Korkit on tietysti desinfioitu myös. Olen huomannut että amerikkalaiset 355ml olutpullot ovat sen verran ohkaista lasia, että tuo kyseinen korkituslaite hajottaa helposti ne pullot. Suomalaisissa ja muun maalaisissa pulloissa ei ole ollut mitään ongelmaa.




Korkituksen jälkeen olut saa olla rauhassa huoneenlämmössä valolta suojattuna parisen viikkoa. Sen jälkeen oluen voi siirtää kylmään kypsymään. Voi niiden antaa olla huoneenlämmössäkin kypsymässä, mutta ennen oluen nauttimista olisi syytä antaa kotioluen olla pari vuorokautta jääkaapissa jotta hiiva varmasti laskeutuu pullon pohjalle. Ja kotioluthan säilytetään aina pystyasennossa.

Kärsivällisyys voi välillä olla koetuksella näissä kotioluthommissa. Kun olutta alkaa olla useampi satsi tehtynä, niin huomaa että aika on todellakin oluen kaveri monessakin suhteessa. Tämän postauksen kuvissa pullotin tekemäni suklaaoluen, jonka annoin olla kolme viikkoa ensin käymisastiassa ja nyt pullot saavat olla rauhassa huoneenlämmössä parisen viikkoa. Ekaa olutsatsia tehdessäni en olisi millään malttanut odottaa näin kauan. Silloin taisin pullottaa oluen heti kun vesilukko lopetti pulputtamisensa ja huoneenlämmössä olut sai jälkikäydä ainoastaan viikon. Itse pullotan yleensä 2-3 viikon käymisen jälkeen, mutta kyllähän oluen voi pullottaa jo viikonkin käymisen jälkeen. Täytyy vain varmistaa että vesilukko ei enää pulputa ja käyminen on loppunut. Muutoin voi olla tiedossa räjähtäviä pulloja, kun käyminen jatkuu vielä pulloissakin. Yksi viikko huoneenlämmössä voi riittää myös jälkikäymisajaksi eli hiilihappojen tuottamiseen olueen. Minimit ovat siis mielestäni 1 viikko käymisastiassa ennen pullotusta ja 1 viikko pullot huoneenlämmössä ennen siirtoa kylmään. Olut on yleensä kypsynyt 1-2kk kuluttua pullotuksesta.








tiistai 31. tammikuuta 2017

Suklaaoluen valmistus


Liekö Puutorin Vessassa (nykyisin WaterLoo Pub) nautitun Young's Double Chocolate Stoutin innoittamana päätin ensimmäistä kertaa kokeilla suklaaoluen valmistusta. Ylipäätään en ole aikaisemmin kokeillut oluen maustamista millään ylimääräisillä ainesosilla, vaan oluiden makupaletin ovat muodostaneet ne tutut pääraaka-aineet, eli vesi, mallas, humala ja hiiva.

Etsin netin keskustelupalstoilta tietoa siitä, missä muodossa suklaata kannattaa lisätä olueen, sekä missä vaiheessa se kannattaa tehdä. Lisäksi kyselin itsekin eräässä someryhmässä vinkkejä suklaan lisäämisestä olueen. Yksi paahdetuista maltaista on nimeltään suklaamallas, mutta oman kokemukseni mukaan pelkästään suklaamaltaan lisäämisellä reseptiin ei saavuteta kovinkaan suklaista lopputulosta. Halusin nyt valmistaa olutta, jossa suklaa todellakin tuoksuu ja maistuu.

Missä muodossa suklaata sitten voi lisätä olueen? Sanottaakoon heti alkuun että huonoin vaihtoehto on taloussuklaan tai jonkun suklaalevyn dumppaaminen oluen sekaan. Suklaan valmistuksessa käytetään kaakaovoita ja muita rasvoja sitomaan suklaata yhteen. Näitä rasvoja ei haluta pilaamaan olutta.

Suositeltavampaa on mennä enemmän suklaan alkulähteille. Parhaat vaihtoehdot suklaan lisäämiseksi olueen ovat kaakaojauhe, sekä kaakaonibsit. Näistä kahdesta suositellumpi tuntuu olevan nimenomaan kaakaonibsit. Ne ovat siis rouhittuja kaakaopapuja. Kaakaojauhetta käytettäessä jauheen on syytä olla 100% kaakaojauhetta eikä kaakaojuomajauhetta, johon on lisäytty sokeria ja muita aineita. Jauheen käyttämisessä on vain se huono puoli, että kuivan katkera kaakaojauheen maku voi dominoida oluessa liikaa, kun taas nibsejä käyttämällä suklaan maun kontrollointi on helpompaa. Myös kaakaojauheen olomuoto saattaa tuottaa joitakin ongelmia oluessa. Sitä kuitenkin käytetään paljon ja se on ihan pätevä vaihtoehto, etenkin lisättäessä keiton loppuvaiheessa.

Raakakaakaonibsejä

Päätin itse käyttää suklaaolueni valmistuksessa kaakaonibsejä, joten keskityn tässä nyt niihin. Kaakaonibsejä voi ostaa ainakin liikkeistä jotka myyvät  niinsanottua 'superfoodia'. Itse ostin raakakaakaonibsejä Punnitse & Säästä -liikkeestä, jossa sitä oli myynnissä sekä valmiiksi pakattuna, että irtonaisena. Halvemmaksi tuli ostaa irtonaisena, sillä tarvittava määrä oli suurinpiirtein tiedossa.

Kaupoissa myytävät raakakaakaonibsit olisi syytä paahtaa ennen käyttöä, jolloin niistä irtoaa enemmän suklaan makua olueen. Raakakaakaonibsien paahtaminen on helppoa. Lämmitin uunin 150 asteeseen ja paahdoin nibsejä pellillä leivinpaperin päällä 10 minuuttia. Nibsien väri muuttui paljon tummemmaksi. Samalla pääsi hyvään suklaaoluenvalmistusmoodiin, kun keittiön täytti herkullinen suklaan tuoksu.

Nibsit menossa uuniin


Paahdettuja kaakaonibsejä


Parhaat tavat lisätä kaakaonibsejä olueen on joko keiton loppuvaiheessa tai lisäämällä käymisastiaan käymisen jälkeen (joko sekundääriin tai suoraan ykköspönttöön). Itse ajattelin kokeilla lisäämistä sekä keiton lopussa että käymisastiaan käymisen jälkeen. Suositeltava aikaväli nibsien lisäämisessä keittoon on 10-15 minuuttia ennen keiton loppumista. Käymisastiassa nibsien tulisi sen sijaan olla n. viikon ajan, jotta niistä irtoaa sopivasti suklaata. Oikeista määristä en voi olla vielä varma. Se selviää vain kokeilemalla. Keittoon meni tällä kertaa nibsejä 4,8g / litra ja lisäsin ne humalasukassa 13 minuuttia ennen keiton loppua. Siten ne on helppo poimia pois keiton päätyttyä. Käymisastiaan ajattelin myöhemmin laittaa loput nibsit mitä tuli ostettua, eli tässä tapauksessa 7,7g / litra, paahdon kautta nekin.

Tämänkertaisesta oluesta sen verran että tyylillisesti päätin tehdä stoutin ja vielä tarkemmin ottaen kaura -stoutin. En ole aikaisemmin käyttänyt kauraa oluen valmistuksessa, joten voi sanoa että tämä olut on monellakin tapaa mielenkiintoinen kokeilu. Myös panimolaitteistoon on tullut päivitystä, kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, joten siinäkin mielessä nyt ollaan todellakin jännän äärellä!

Reseptiin päätyi tietenkin suklaamallasta, mikä toivon mukaan luo alustavasti hyvän pohjan suklaiselle oluelle ja toimii yhteistyössä nibisen kanssa suklaan korostajana. Päätin tehdä ihan perinteisen brittityylisen oatmeal stoutin johon suklaan luulisi istuvan vallan hyvin. Perusmaltaissakin käytin pääasiassa brittiläistä Maris Otter -mallasta. Humalapuolella on vain yksi humalalisäys keiton alussa, brittiläistä target -humalaa. Hiivana on brittiale -hiiva Safale S-04. Kauran pitäisi tuoda olueen pehmeän silkkistä suutuntumaa. Oluen lopputulos on toivottavasti tasapainoinen, ei liian makea eikä liian kuiva. Reseptiä laatiessa käytin hyväksi tätä artikkelia, jossa kerrotaan aika hyvin minkälainen kaura -stoutin tulisi olla.

Kauraa käyttäessä helpointa on ostaa pikakaurahiutaleita. Ne ovat valmiiksi rikottuja hiutaleita eli hienojakoisempaa kuin kokonaiset kaurahiutaleet. Pikakaurahiutaleita voi laittaa suoraan mäskin sekaan ja antaa mäskäytyä siinä missä maltaatkin. Kokonaisia kaurahiutaleita pitäisi keittää ennen kuin niitä voi käyttää, jotta niistä lähtee tärkkelystä irti mäskäyksen aikana.



Resepti:

Mäskäys: 60min 66-68 asteessa
Maltaat

Crisp Finest Maris Otter 6.5 EBC 2000g
Viking Pale Ale 5 EBC 750g
Pikakaurahiutaleet 2 EBC? 255g
Crisp Chocolate 1000 EBC 250g
Viking Cara Plus 200 EBC 170g
Viking Roasted Barley 900 EBC 55g

Keitto 60min:

Target 8% 18g 60 min 1,5g / litra 29,5 IBU
Raakakaakaonibsit (Raakakaakaopapurouhe) 66g, 4,8g / litra 13 min
nibsejä paahdettu uunissa 150 asteessa 10 min

Safale S-04

(Käymisastiaan käymisen jälkeen 100g kaakaonibsejä 7,7g / litra)

Eräkoko 13,5 litraa. Ennen keittoa 18 litraa ja 1.043

OG: 1.054
FG: 1.014
Alc: 5,7
Väri 68,3 EBC
Katkero 29,5 IBU
Mäskäystehokkuus: 68%


Mäskäys oli tällä kertaa entistä helpompaa kun käytössä oli ensimmäistä kertaa uusi mäskäysastia, 30 litran teräksinen ruokatermos, jonka jo viime blogikirjoituksessa esittelin. Maltaan ja veden suhde oli 3 litraa per kilo, ja mallasmäärän ollessa n. 3,5 kiloa, täytyi vettä laittaa mäskäysastiaan yli 10 litraa. Tämä ei olisi onnistunut vanhalla menetelmällä, eli yhdellä 10 litran kattilalla. Olisin joutunut mäskäämään osan maltaista toisessa kattilassa. Nyt vain lämmittelin kattilalla mäskäysveden sopivan lämpöiseksi ja kippasin mäskäysastiaan. Sen jälkeen maltaat perään ja mittasin lämpötilan. Tavoitteena oli 68 astetta ja mittari näytti 67,7 astetta. Mainiota!



Sekoittelin mäskiä kertaalleen mäskäyksen puolessavälissä 30 minuutin kohdalla. Siinä vaiheessa ei ollut lämpötila tippunut kuin muutaman asteen kymmenesosan. Mäskäyksen loputtua lämpömittari näytti tasan 66 astetta, joten mäskin lämpötila oli laskenut tunnissa 1,7 astetta. Totesin että lämpötilan laskuun vaikutti eniten sekoittelu mäskäyksen keskivaiheilla. 1,7 asteen lasku on melko vähän, joten olen erittäin tyytyväinen tämänkertaiseen mäskäysprosessiin.

Huuhtelun tein siten että kauhoin mäskiä siivilään jonka alle olin laittanut vielä siiviläpussin. Käymisastia kaiken alapuolella otti vierteen talteen. Sitten vain kaadoin sopivan lämpöistä huuhteluvettä mäskin läpi. Kaikki mäski ei kerralla mahtunut lävikköön, joten piti huuhdella yhteensä kolme "läviköllistä" mäskiä, yksi satsi kerrallaan. Tämä huuhtelutapa tuntui astetta järkevämmältä kuin aiempi mäskäyspussin huljuttelu käymisastiassa huuhteluveden kanssa. Ei tämä vieläkään optimaalisin tapa ole, mutta ihan hyvinhän se sujui. Siiviläpussiin ei lopulta kertynyt paljonkaan mitään ylimääräistä, alle desin verran jotain todella hienojakoista höttöä.

Kuvia huuhtelusta:

Huuhtelulaitos


Huuhtelua

Valutusta, kunnes sopiva määrä vierrettä on kasassa


Keitto tapahtui kahdessa 10 litran kattilassa ja keiton alkaessa 60 minuutin kohdalla humalalisäys (target) ja 13 minuutin kohdalla paahdettuja kaakaonibsejä humalapussukassa. Koska kattiloita on kaksi, niin laitoin kumpaankin kattilaan saman verran humalaa sekä nibsejä. Yksinkertaista.

Keitto


Humalapellettejä

Kaakaonibsejä

Vierteen jäähdytyksen tein tällä kertaa ensimmäistä kertaa siten, etten pitänyt kattilan kansia päällä jäähtymisen aikana. Tein tämän kahdesta syystä, ensinnäkin siksi että vierre jäähtyy nopeammin ja toiseksi siksi, että olen lukenut jostain että DMS saattaa sitoutua olueen vielä jäähdytyksen aikana. Ja kuuma vierre höyryää kattilan sisällä aikalailla. Ilman kansia jäähdyttäminen on pieni kontaminaatioriski, mutta luotan siihen ettei mitään pöpöjä tule olueen. Sekoittelin vierrettä aina välillä, jotta se jäähtyisi nopeammin. Reilu puolisen tuntia kesti vierteen jäähtyminen hiivauslämpötilaan.


Jäähdytysmekanismi


Hiivaus

Ennen hiivausta ilmastin vierteen kauhomalla sitä useampaan kertaan. Hiivan nesteytin ennen lisäämistä. Hiivana siis Safale S-04.

Pönikkä on nyt ollut kellarissa käymässä parisen viikkoa. Eilen mittasin ominaispainolukeman, ja se näytti 1.014. Juuri sopiva lukema mielestäni. Maistoin myös näytettä ja kyllä siinä on etenkin suklaan aromia jonkin verran. Maku on toki vielä raaka, mutta lupaava.

Lisäsin ominaispainon mittauksen yhteydessä kaakaonibsejä käymisastiaan, jotta suklaan maku tehostuisi entisestään. Itse tein nibsilisäyksen oikeastaan tämän ohjeen mukaan.

Eli paahdoin ensiksi kaakaonibsit samalla tavalla kuin aiemmin. Laitoin nibsit astiaan ja kaadoin vodkaa päälle sen verran että nibsit peittyivät. Vodkaa siis sen takia, että ne imevät nibseistä tehokkaasti makuaineita itseensä ja samalla nibsit desinfioituvat. Annoin astian olla foliopaperilla peitettynä huoneenlämmössä kaksi vuorokautta, jonka jälkeen kippasin vodka-nibsi -sekoituksen käymisastiaan. Seos tuoksui muuten valtavan suklaiselle! Nibsit olivat selkeästi luovuttaneet makua vodkaan. Vodkan lisääminen oluen sekaan ei suinkaan pilaa olutta, päinvastoin, se todennäköisesti tekee siitä vain parempaa. Ja nyt ei ole kyse mistään isosta määrästä. Ajattelin antaa nibsien olla viikon ajan käymisastiassa ennen kuin pullotan oluen.

Alin kuva 2vrk vodkan lisäämisestä


Käyttämäni tyyli ei missään nimessä ole ainut ja oikea tapa käyttää nibsejä, vaan tapoja on useita. Tämä oli minun tapani tällä kertaa ja myöhemmin tulen raportoimaan miten se lopulta onnistui. Jos joku tästä nyt sai myös inspiraation valmistaa suklaaolutta, niin ei muuta kuin kokeilemaan!


lauantai 21. tammikuuta 2017

Uusi mäskäysastia / panimolaitteiston esittely

Kotipanimolaitteistoon on tullut vähän päivitystä, sillä olen saanut uuden mäskäimen. Aiemmin mäskäimen virkaa on toimittanut 10 litran kattila ja mäskäys on tapahtunut pussimäskäämällä uunissa. Tämä tapa on toiminut varsin hyvin ja mäskäystehokkuus on ollut hyvää luokkaa. Huuhtelun olen tehnyt huljuttamalla mallaspussia käymisastiassa, johon olen laittanut tarvittavan määrän huuhteluvettä.

Nyt pussimäskääminen loppuu ainakin toistaiseksi, sillä jatkossa mäskään maltaat 30 litran ruoka / kahvitermoksessa. Kyseinen pönttö pitää lämpöä erinomaisesti, joten se soveltuu mäskäysastiaksi vallan mainiosti. Laitoin termokseen 10 litraa lämmintä vettä ja parin tunnin aikana lämpö oli laskenut suurinpiirtein asteen verran. Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan uutta mäskäintä ihan maltaiden kera.




Käytännössä mäskäysvaihe tulee muuttumaan siten, että:

- Mallaspussia ei tarvita enää mäskäyksessä
- Uunia ei tarvita enää mäskäyksessä
- Mäskiä ei välttämättä tarvitse sekoitella mäskäyksen aikana, toisin kuin uunissa mäskätessä, jolloin lämpö jakautuu epätasaisesti kattilan sisällä
- Voi mäskätä kerralla isompia määriä

Mäskäys siis helpottuu entisestään. Ennenkään se ei ole kovin vaikeaa ollut, mutta nyt pääsee entistä vähemmällä vaivalla. Pussimäskäyskin tietysti onnistuisi tuolla vehkeellä, mutta minulla ei ole tarpeeksi isoa mallaspussia siihen tarkoitukseen. Jos olisi, niin huuhtelun voisi tehdä mäskäysastiassa ja hanasta voisi päästää vierteen suoraan keittokattilaan. Katsoin juuri että esimerkiksi lappo.fi -verkkokaupassa olisi 27 ja 35 litran mäskäyspussit myynnissä. Hinta on kuitenkin siinä kolmenkympin korvilla. Hmm.

Toki tuo astia on myös muunneltavissa sellaiseksi, että siinä voi tehdä mäskäyksen ja huuhtelun ilman mitään mäskäyspussia. Hana pitäisi vaihtaa ja tehdä sisälle siiviläviritys tai laittaa kupariputkea. Noh, tässä vaiheessa en ala vielä nikkaroimaan. Ensimmäisen mäskäyksen teen ihan vaan laittamalla veden ja maltaat suoraan astiaan ja annan maltaiden mäskäytyä sellaisenaan.

Huuhtelu ei onnistukaan enää samalla tavalla kuin ennen, joten päätin hankkia Reittausblogissa suositellun IKEA:n lävikön. En ole vielä varma millä tyylillä sen huuhtelun sitten teen, mutta siiviläpussi tulee siinä tarpeeseen joka tapauksessa.

Keitto tapahtuu edelleen kahdessa 10 litran kattilassa, joten eräkokoihin ei ole tulossa muutoksia ainakaan vielä. Olen muutenkin huomannut että 12 litran satsit ovat vallan sopivia meikäläiselle.

Nyt kun pääsin vauhtiin, niin voisin tässä samalla esitellä koko tämänhetkisen panokaluston.


30 litran mäskäysastia sekä 2kpl 10 litran kattiloita























Hanallinen käymisastia, automaattilappo, pullotuspäät hanaan ja lappoon, ominaispainomittari, digitaalinen lämpömittari, lävikkö ja siiviläpussi


Lisäksi löytyy toinen käymisastia jossa ei ole hanaa. Hanallinen käymisastia toimii pullotusastiana ja hanattomassa astiassa käytän oluet. Aiemmin olen pullottanut olueni lapon ja siihen liitettävän pullotuspään avulla, mutta viimeiset kaksi olutta olen pullottanut käymisastian hanasta pullotuspään kanssa. Hanan päästä pullotus käy helpommin kuin lapon kanssa. Digitaalisen lämpömittarin ostin vähän aikaa sitten Clas Ohlsonilta, hinta oli alle parikymppiä. Uusi lämpömittari tuo lisämukavuutta ja helpottaa lämpötilojen mittaamista. Hankin uuden ominaispainomittarin myös kun epäilin, että vanha näyttää mitä sattuu. Ja uusi mittari näyttää 0.003 vähemmän kuin vanha mittari. Kalibroin mittarit 20 asteisessa vedessä ja uusi mittari näytti lukemaa 1.000 kuten pitää.

Paljon on siis tapahtunut muutoksia ensimmäisistä oluenvalmistussessioista. Edelleen mennään kaikin puolin manuaalisesti, mutta viime aikoina olen himoiten katsellut netistä Grainfatherin tai Braumeisterin kaltaisia puoliautomaattisia / täysautomaattisia oluenvalmistuslaitteita. Kyllä tässä sellainen kutina on, että jossain vaiheessa kotiin saapuu vehje jolla voi hoitaa mäskäyksen, huuhtelun ja keiton yhdessä ja samassa pöntössä. Hintaa noilla laitteilla on tosin 500 eurosta ylöspäin, ja jos oikein haluaa hifistellä, niin Braumeisterin 20 litran vekotin maksaa ~1600 euroa. Tällä hetkellä halvin Suomessakin myynnissä oleva laite Bulldog Brewer maksaa Viinitalo Melkkossa 490 euroa. Jos jollakin on kokemuksia näistä laitteista, niin laittakaapa ihmeessä kommettia ja suosituksia. Uskoisin vastaavien laitteiden yleistyvän entisestään nyt kun kotiolutharrastus leviää ympäri maailmaa ja yhä enemmän alkaa olla kysyntää kyseisille laitteille. Katsellaan mihin oma kalusto tästä vielä kehittyy.

Seuraavasta oluesta voisin paljastaa sen verran, että siitä on tulossa suklainen tapaus, ainakin jos kaikki menee nappiin!


maanantai 16. tammikuuta 2017

Helppo uuteolut #17


Kaverini päätti järjestää illanistujaiset kotonaan ja olutta piti saada tarjolle, vieläpä itsetehtyä. Niinpä pyöräytimme kaverini kanssa satsin olutta koti-iltamia varten. Tarkoituksena ei ollut tehdä makunystyröitä räjäyttävää kamaa, joka vetää ikenet tiukille, vaan ihan perusolutta mahdollisimman helpolla kaavalla. Kaverini oli ostanut yhden purkin Finlandia Dark -olutuutetta, jonka pohjalta olutta lähdettiin tekemään. Ostimme vielä toisenkin purkin uutetta, (Finlandia Traditional) jotta olueen tulisi makua hieman enemmän.

Olen tehnyt vastaavan oluen kerran aikaisemmin ja se oli itse asiassa ensimmäinen koskaan tekemäni olut, Astonishing Ale nimeltään. Ensimmäisen oluen valmistuksesta kertovan blogikirjoituksen voi vilkaista täältä. Se oli helppo olut, jolla harjoittelin oluen panemista, ja se kelpasi ensimmäiseksi olueksi vallan hyvin. Samalla tavalla valmistui tämä kyseinen "bileolut", mutta eri uutteilla tällä kertaa. Kyseessä on järjestyksessään 17. olut.

Oluen resepti on hyvin yksinkertainen:

Finlandia Dark 1kg
Finlandia Traditional 1kg
Sokeri n. 250g / 4dl

2pkt purkkien mukana tullutta hiivaa

Eräkoko 15 litraa
OG: 1.046
FG: 1.013
Alkoholi: 4,7%

Reseptissä oleva sokerilisäys tuo olueen n. 1% lisää alkoholia. Näin päästiin tasan 4,7% vahvuuteen.




Ohjeet tämän oluen valmistukseen:

Esivalmistelut: Desinfioi käymisastia ja muut tilpehöörit. Liota uutepurkkeja tiskialtaassa lämpimässä vedessä kymmenisen minuuttia. (uutteesta tulee notkeampaa).


Uutepurnukka vesihauteessa


Kiehauta n. 5 litraa vettä ja lisää sokeri. Kippaa sokerivesi käymisastiaan. Kaada uutepurkkien sisältö sekaan ja sekoita kunnolla. Huuhtele purkit sisältä kuumalla vedellä ja kippaa loputkin uutteet pönttöön. Lisää kylmää vettä haluttuun litramäärään saakka. (Tässä tapausessa vettä lisättiin 15 litran merkkiin saakka ja mittasimme ominaispainon, joka oli 1.046.)

Odota, että vierre jäähtyy hiivauslämpötilaan eli 20-25 asteeseen. Ilmasta vierre (eli sekoita voimakkaasti tai nostele kauhalla vierrettä, jotta vierteeseen tulee happea) Lisää kummankin uutepurkin hiivat käymisastiaan. Kansi kiinni, vesilukko paikalleen ja oluen voi antaa käydä rauhassa viikon -pari.





Jälkikäymissokeri lisättiin ennen pullotusta; 78 grammaa, eli 5,2g / litra. Käytimme ihan tavallista kidesokeria, joka kiehautettiin pienessä määrässä vettä, jotta sokeri desinfioituisi ja liukenisi veteen. Sen jälkeen litku jäähdytettiin huoneenlämpöön ja kaadettiin toiseen käymisastiaan (pullotusastia). Olut siirrettiin lapolla pullotusastiaan sokeriliemen päälle. Pullotus tapahtui käymisastian hanan ja pullotuspään avulla.

Maistoimme olutta ensimmäisen kerran pari viikkoa pullotuksen jälkeen ja siinä vaiheessa oluessa oli vielä kotikaljamaisia piirteitä. Ne kuitenkin hävisivät kypsytyksen myötä ja kuukauden pullossaolon jälkeen olut alkoi olla kypsynyttä. Oluesta tuli aika tummaa, mikä oli tiedossa. Valoa vasten katsoessa näkee että väri on hieman punertava.




Ja se täytti tarkoituksensa, eli pippaloihin saatiin mukavaa juotavaa. Oluesta tykättiin ja yksi kommentti taisi olla "parempaa kuin Guinness". Olut on helposti juotavaa, siinä on makeutta ja pieni humalan puraisu...korjaan nipistys, jälkimaussa. Jos oluen makua vertaa johonkin, niin minulle tulee ainakin mieleen jokin tumma tsekkilager, kuten esim. tumma Velko. Velko oli itselleni ensimmäisiä tummia oluita, mitä tuli juotua.




Ihan kelpo juotavaa tämä on, mutta omaksi ilokseni en tälläista olutta enää tekisi. Alusta saakka tässä harrastuksessa on ollut päämäränä uuden oppiminen ja omien panokäytäntöjen kehittäminen. All grain -touhu vei mennessään jo harrastuksen alkuaikoina. Tekemällä kaiken alusta asti itse, alkaa paremmin ymmärtämään mitä mikäkin ainesosa tekee oluessa. Vain kokemuksen myötä oppii tuntemaan mitä makuja tai aromeja yksittäiset maltaat, humalat ja hiivat tuovat olueen. Kokemuspankki senkuin kasvaa testaamalla eri asioita ja muokkaamalla reseptejä.

Valmiiksi humaloiduilla uutepurkeilla saa toki äärettömän helposti olutta aikaiseksi ja siksi uutteiden kanssa onkin hyvä aloitella harrastusta.

Se on kuitenkin fakta, että itsetehdyn oluen tarjoaminen kavereille tai tuttaville tuo hyvän mielen kullekin osapuolelle. Tämä tuli taas todistettua!


maanantai 19. joulukuuta 2016

Brewing TV Pale Ale #16

Aika taas aktivoitua blogin suhteen. Olen valmistanut pari olutta tässä hiljaiselon aikana.

Virtapanimon 16. olut oli American Pale Ale, jonka alkoholiprosentti kipusi 7,0 prosenttiin. Ei siis aivan Pale Ale tyyliluokituksen mukaista olutta, mutta hyvää olutta kuitenkin. Varsinkin aromipuoleen olen tyytyväinen.

Oluen resepti sai alkunsa alla olevalta videolta. Videolla näytetään esimerkkireseptit pilsnerille, american pale alelle, red alelle sekä porterille. Käytin tuota apa:n reseptiä pohjana oman pale alen luomisessa.




Päätin tyhjentää pakastimessa olleet viimeiset jenkkihumalat tämän oluen käyttöön. Mitä sitä jämiä enää säästelemään. Omassa oluessani humalat olivat tällä kertaa Columbus ja Cascade.

Pale Alen valmistus:

(Käsittelin kaiken käyttämäni veden kipsillä, n. 1/2 ruokalusikallista kipsiä tähän satsiin)

Mäskäys: 68 asteessa 60 minuuttia

Pale Ale 5 EBC 2kg
Vienna 7 EBC 0,5kg
Crystal 100 EBC 0,250kg

 Keitto: 60min

Columbus 6g 40 min (19 IBU) KATKEROHUMALA
Columbus 8g 20 min (14 IBU) FLAVOR / KATKERO
Cascade 10g 10 min (5,6 IBU) FLAVOR / AROMI
Cascade 10g 5 min (3,8 IBU) AROMI / FLAVOR
Cascade 10g 0 min (0 IBU) AROMI
Columbus 18g 0 min (0 IBU) AROMI

Hiiva: Lallemand BRY-97 Pale Ale 11g nesteytettynä

Eräkoko 10,4 litraa
Ennen keittoa 15,5 litraa ja sen ominaispaino 1.043
Keiton jälkeen ominaispaino 1.057
FG: 1.006
Alc. 7,0 prossaa
Katkero: 42,5 IBU

Pullotuksen yhteydessä panimosokeria 57g 10 litraan olutta. Happoja 2.15

Tein siis normaalin 60 minuutin keiton, mutta lisäsin ensimmäiset humalat vasta siinä vaihessa, kun keittoaikaa oli kulunut 20 minuuttia. Tällä halusin varmistaa miedomman katkeroinnin. Tavoitteena oli tuo videollakin mainittu 42 IBU ja siihen aika lailla osuinkin. Täytyy huomioida, että Columbuksessa on kuitenkin alfahappopitoisuus melko korkea, ja sillä saa helpostikin aikaan rankan katkeroinnin.




Oluesta tuli hedelmäinen ja helposti juotava. Tuoksussa on kirpeähköä hedelmäkarkkia ja jotain eksoottista hedelmää josta en aivan saa otetta. Humalan aiheuttamaa tuoksua siis. Rungon ohkaisuus on aistittavissa tuoksusta, sillä mallaspuoli jää humalan jalkoihin. Oluen alkumaku on täynnä hedelmäistä humalaa ja lopun katkerointi on hyvin maltillinen. Suutuntuma on kevyenpuoleinen. Ehkä Vienna -mallas kuitenkin tuo tähän jotain ryhtiä verrattuna aikaisempiin pale aleihin, joita olen pannut. Nielaisuhetkellä huomaa sen, että oluessa on liikaa alkoholia, sillä alkoholi tuntuu pienenä nipistyksenä suussa ja jatkuu myöskin loppumakuun.

Tuoksuun ja alkumakuun olen varsin tyytyväinen. Värikin on ihan kiva ja olut on kirkastunut hienosti. Loppumaussa on parantamisen varaa. Hyvää olutta silti!





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...